Pieni perässä

On tullut selväksi, ettei viiden vuoden ikäero haittaa siskosten saumatonta henkistä yhteyttä. Voisi luulla, ettei välissä olisi vuotta tai paria enempää, kun ollaan ilmaisussa päästy tietylle tasolle.

"Äi-tii! Kerttu lyö mua!"

"Äi-tii! Veeva ei anna mulle tota puhelinta!"

Tai sitten ne räkättää keskenään. "Reikä!" "Peba!" "Kakka!" Leikit ja puuhat ja läpät on välillä niin sisäpiirijuttuja, ettei niiden huvittavuuden syy selviä edes pissakakkatutkalla, mutta sivusta seuratessa ei voi kuin tyrskähdellä mukana.

Mutta sitten tulee näitä tahattomasti hymyilyttäviä hetkiä.

Isompi löytää virkkuukoukun ja tulee alakertaan kyselemään äidiltä ketjusilmukoista. Äiti kaivelee muistilokeroitaan niin keskittyneesti, että tajuaa vasta hetken päästä pienemmän olevan jossain hyvin hiljaa. Isä menee huutelemaan tytön perään, jolloin tämä laskeutuu rappusia kahden pelottavan pitkän sukkapuikon ja puolimetrisen villalanganpätkän kanssa. "Minä teen tätä lankajuttuu."

Se on ihan tosissaan ja kopioi isomman äänensävyjä ja selostaa käsityönsä edistymistä. "Eli." "Tämä kääntyy tästä ja..." Sukkapuikon ympärille kiertyy näppärästi myös kuusenkoristeen naru. "Kato äiti, kato. Kato tällee."