tiistai 3. marraskuuta 2015

Yksinkertaiset asiat


Hähhää, Mies ei tästä tykkää... Mutta minäpäs kerron teille: se on maailman paras lajissaan. Minun puoliskonani. Kaikille ja koko maailmalle sen julistan tässä näin.

Ai miten niin?

No. Tulin kotiin, silmät ihan ristissä (työpäivän ajan pystyy tsemppaamaan, kunhan kaikki on järjestyksessä ja nuoriso on hereillä, sitä vaan vetää tunnin kerrallaan ja yrittää olla simahtamatta tauolla). Viikonlopun hölmöilyä nollaillessamme onnistuin pukemaan sanoiksi sen, että en itse osaa tai malta tai jotain mennä päikkäreille. En toikkaroi zombina marttyyritarkoituksessa, vaan siksi, etten vaan tajua, että nyt on tärkeämpää torkahtaa kuin tehdä yhtään mitään muuta. Mitä tekee tämä unelmapuoliso? Kysyy minulta selvästi artikuloiden: haluatko ottaa päikkärit? Vastaan: joo, mutten tiedä, maltanko. Kertoo: mennään tyttöjen kanssa mummulaan, mutta ensin vahdin, että menet siihen sohvalle pötköllesi. Menen, kuuntelen hetken jääräpäisyyksissäni vielä jotain telkkariohjelmaa ja simahdan. Herättyäni olen edelleen ihan pöllämystynyt, mutta levänneempi, ja paljon kivempi ihminen.

Hain Veeran telinejumpasta (samalla muuten naapurintytönkin, jonka hipiän väri poikkeaa selvästi omastani, ja koin jännän tilanteen: joku muu vanhempi samalla lastenpoiminta-asialla siellä urheilutalon aulassa ei pystynyt olemaan mittailematta ihmeissään minun ja tytön ihonvärien erilaisuutta - ei käy kateeksi teitä, joille sama tilanne ei ole kuriositeetti vaan väsyttävä osoitus ihmisten kokemuskirjon monenlaisesta laajuudesta tai pikemminkin kapeudesta!) ja kotiin palattuamme Mies oli pistänyt Kertun nukkumaan. Ah.

Iltapesujen, soittoläksyn ja parin ylimääräisen klarinettivideon jälkeen saatoin Veeran yläkertaan ja unten maille, ja kun tulin alas, tarjolla oli tuoreeltaan koottu salaatti, joka koostui yksinkertaisesti pinaatista, rucolasta, viipaloidusta tomaatinpuolikkaasta, parmesaanipaloista, graavista lohesta ja balsamicopirskautuksista, kyljessään pala leipää. Ja ihana mies.

Ei sitä ihminen kovin paljon tarvitse tunteakseen olonsa superhemmotelluksi ja ymmärretyksi. Yksinkertaisuus ja aitous ja rakkaus. Ehkä vielä pari muuta juttua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti