Vauvat, vaipat ja vessat

Periaatteessa olen itsestäänselvästi kestovaippahenkilö. Kasvoin kodissa, jossa yleisen säästäväisyyden ja käsillä tekemistarpeiston varustamisen, ei ideologisen ekologisuuden, vuoksi poisheittämiseen suhtauduttiin vähän paheksuen. Äiti on kuitenkin käynyt töissä, joten myös ajan säästäminen on ollut tietyissä asioissa kova juttu, ja kun minä synnyin vuonna 1980, kaikenlaisia kertakäyttöisiä hygieniauutuuksia oli tullut markkinoille, joten toki minäkin vielä jollain tasolla muistan punavalkoraidalliset joustavat vaippahousut, joihin viriteltiin keskimääräistä halkoa pidempi mutta kuitenkin onneksi pehmeämpi vaippa pienen lapsen muuta asua suojaamaan.

Reilu 7 vuotta sitten olin kuitenkin itse ideologisemmassa ekologisuudessani havahtunut tavaraa ja roskaa pursuavaan nykymaailman menoon, jota kertakäyttövaippaan ikuisiksi ajoiksi säilymään kääräisty vauvankakka jotenkin osuvasti kuvasti. Hankin kestovaippoja vauvaani varten. Mieheni ei tykännyt ajatuksesta, että kakkaisia vaippoja pestäisiin koneessa. Huomautan kuitenkin, että vauvan sihti ei aina ole kovin tarkka, joten olemme pesseet samassa pesukoneessa vuosien aikana myös mm. kakkaisia paitoja ja housuja. 

Äitiyden alkumetreillä oli muutakin ajateltavaa kuin valtataistelu vaippa-aiheesta, ja kun ihme hermopinne oikeassa alaraajassa teki ekojen viikkojen liikkumisesta kovin epävarmaa, olin onnellinen, että Mies vaihtoi vaipat. Piste.

Joskus sitten ovelasti laitoin kestovaipan, mutta pyykkikorin asettelu pieneen vessaan hoitopöydän lähistölle satunnaista käyttöä varten tuntui hölmöltä, ja kun pesukone vielä oli eri kerroksessa, asia jäi.

Käytännössä olemme kertakäyttövaippahenkilöitä. Tarkentaen vielä porvarillisia housuvaippahyypiöitä, koska aikuisiin vetoaa se, että juoksemaan opettelevalle kiemurtelijalle on vaan niin nopeaa vetäistä pöksyt jalkaan.

Äitini voi muuten kertoa, että vauvojen vessahätäviestintäilmiö ei ole mikään uusi trendikeksintö, vaan ihan normaali lapsenhoitomenetelmä ajalta ennen superimukykyisiä kertavaippoja. Ei kenenkään mielestä ole kivaa säilyttää tuotoksia vaipassa! Sen tarkoitus on suojata muita vaatteita. Sitä en ymmärrä, että millä ajalla ne emännät ennen kaiken veden kantamisen ja lämmittämisen ja ruuanvalmistuksen ja talon pystyssä pitämisen keskellä vielä ehtivät lapsiakin vähän väliä pissattamaan ja kakattamaan...

Eikun ymmärränpäs kuitenkin. Ei silloin oletettu, että ihmisellä olisi omaa aikaa, että äidinkin pitäisi joskus saada olla hetki rauhassa (somessa). Eikä isilläkään ollut kanavapaketteja ja kaukosäätimiä. Ennen kaikkea lapsen hoito sinänsä oli työ, joka hoidettiin, ei päivähoitojärjestelmälle ulkoistettava, yhteiskunnan näkökulmasta välttämätön paha, josta äidin voi irrottaa palkkatyöhön hyvinvointivaltion todellisia tarpeita tyydyttämään, veroja maksamaan.

Vaippa mikä vaippa, nuorempi lapsi on nyt yksilöllisessä kehityksessään siinä pisteessä, että kohta ollaan ilman. Eilen aamulla vaippa oli yhtä kuiva ja tahraton kuin edellisenä iltana!