Seuraa täysin sponsoroimatonta ylistystä, sydämestä:
Kun Veera syntyi, täytyi alkaa miettiä autoasiaa uudelta kantilta. Vauvan kaukalon ja telakan nyt vielä saa mahtumaan ihan tavallisen auton takapenkille, mutta isomman lapsen turvaistuin on nykymitoissa jo sen verran massiivinen, ettei sen viereen takapenkille enää mahdu kahta muuta lasta, joiden geenit molemmin puolin ovat keskivertoa pidemmiltä ihmisiltä perityt. Vaikka toista vauvaa ei kauheasti siinä vaiheessa vielä odoteltu, oli selvää, että viisipaikkainen auto on meille liian pieni. Välillä täytyy ottaa anoppi kyytiin, välillä lasten kavereita. Ja kun kahteen autoon vakuutuksineen ei missään tapauksessa ole halua panostaa, tuntui erittäin fiksulta ajatukselta ostaa seitsemänpaikkainen auto.
Uuden auton ostohan on ihan umpihölmöä hommaa, kuten tiedämme: kun ajat auton ulos kaupasta, sen arvo laskee saman tien järjettömän paljon, ja niin edelleen. Toisaalta auto ei ole koskaan kauhean hyvä sijoitus, minun mielestäni, koska ajettavaksi se on tarkoitettu kuitenkin, ja käytössä esineet ja laitteet tuppaavat kulumaan, mutta toisin kuin huonekaluissa ja laukuissa, ajan patina ei autossa oikein saisi näkyä. Näillä tuloilla siis en ostaisi kaaraa säilyttääkseni sitä autotallissa. Jota minulla ei ole.
Alkuvuodesta 2009 alettiin mainostaa uutta Nissan Qashqai +2 -kulkupeliä. Hinta ei ollut aivan hirvittävä, ei ainakaan toimivuuteen nähden. Ja koska näitä ei vielä saanut käytettynä, oli ihan pakko harkita, että josko sitä kerran elämässään ostaisi uuden auton.
Jopa kaksimetrisen kuljettajan taakse mahtuu änkeämällä kaksimetrinen kuljetettava. Lyhyemmän ei tarvitse ängetä. Lyhyempi aikuinen mahtuu tarvittaessa myös niille takatakapenkeille, jotka saa oikeasti tosi kevyesti ylös ja alas tarpeen mukaan. Niissä on kunnon turvavyöt, ei mitään viritelmiä, joten pienemmänkin lapsen uskaltaa sinne istuttaa. Takimmaisille penkeille pääsee sujuvasti ovesta myös silloin, kun keskimmäiselle riville on asennettu lastenistuin. Ja vielä silloinkin, kun kaikki penkit ovat käytössä, niiden taakse mahtuu tavaraa.
Keskimmäinen penkkirivi kääntyy alas kolmessa osassa, joten tarvittaessa edessä on voinut istua kaksi ihmistä, keskirivillä kaksi ihmistä, ja silti on voitu kuljettaa jotain lähes parimetristä juttua samalla ajolla. Toisaalta, jos koko keski- ja takarivi on kaadettu alas, käytössä on nelisen kuutiota (en mitannut, mutta tarkoitan, että paljon ja vielä suhteellisen korkeaa) tavaratilaa. Jos vielä lasketaan toinen etupenkkikin alas, Qashqai +2 soveltuu vaikka pienen sohvan kuljetukseen.
Maitokauppareissulla on sairaan siistiä, että tavaratilan luukunpuoleisessä päässä on semmoinen kaukalo, mihin voi laittaa kassin pystyyn kuljetuksen ajaksi. Ei kaatuile kananmunat pitkin autoa. Kaukalon päälle kaadetaan takaisin kevyt kansi, kun halutaan tasainen tavaratila. Siinäkin varsinkin muuta perhettä lyhyempi äiti-ihminen arvostaa sitä, ettei luukun ja lattian välissä ole tyhmää kynnystä (ellen siis halua käyttää sitä kauppakassinkuljetusoptiota), joten isoja ja/tai raskaita tavaroita ei tarvitse nostaa ensin ylös ja vasta sitten ulos autosta.
Käytännöllisyyden lisäksi on tämmöistä luksusta kuin lasikatto. Jos ei halua katsella, kun pilvet karkaavat (eivät kauas, koska yllättävän hyvin sen aikaisella 1.6 -litraisellakin koneella pääsee), katon saa kyllä myös kiinni.
Nyt on kuitenkin aika luopua, koska muuttoautotarvekin on ohi ja isot lapset jo sen verran isoja, ettei ole katastrofi, jos ei kaikki mahduta samaan autoon, koska muitakin ajoneuvoja on. Toisaalta auto on vielä sen verran hyvässä kunnossa, että joku muu perhe, jossa välillä tarvitaan enemmän istumapaikkoja ja välillä vähemmän, saa tästä hyvän elämänvaiheauton. Näitä ei nimittäin tehdä enää, mikä on oikeasti sääli, koska konsepti on loistava.
Mitä meille nyt sitten tämän tilalle hankitaan? No uusi Qashqai (+/- 0) tietenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti