tiistai 17. marraskuuta 2015

Atoopikon voimalauseet


Ajattelin ensin ottaa oikein tosi lähikuvan kesivästä ja punoittavasta naamastani, mutta ei inhofotorealismissa oikein ole tämmöisessä yhteydessä mieltä. Tyytykäämme siis tähän väreistä typistettyyn otokseen. Siinä näkyy vaaleaa haituvaa, joka ei ole viiksikarvaa, vaan kuoriutuvaa ihoa.

Minäkin olen atoopikko, ja vaikka viimeiset vuodet ovat sujuneet ihon kannalta äärimmäisen vaivattomasti, sen näköjään täytyy aina silloin tällöin silti muistuttaa itsestään. Ihan varma ei koskaan voi olla siitä, mikä ihon vihastuttaa. Käsien iho on superkuiva, jos sitä pesee päivässä liian monta kertaa, eikä mikään määrä rasvausta tunnu korjaavan tilannetta. Kasvojen ihoa on pakko hoitaa säännöllisesti, eikä kannata tehdä hurjia kosmetiikkakokeiluja. En enää halua mm. istua päivystyksessä, koska kaulani iho on niin rutikuiva, että pään kääntäminen tai suun avaaminen sattuu, tai kärsiä kesivistä silmäluomista, joita ei voi avata, ettei hilse joudu silmään, jolloin se kutisisi, eikä sitä voisi hieroa, ettei lisää ihoa irtoaisi. Sori, ällöttävän kuuloista, mutta hei. Semmoistakin voi olla.

Uskon vahvasti sisäiseen kauneuteen.

Nyt epäilen, että kasvonaamio oli nassulleni liikaa (tai ehkä maapähkinävoi, tai kuka tietää). Pienellä viiveellä se alkoi kuumotella ja tuntua turvonneelta, ja pari päivää hehkuttuani rusoposkisena tulehdus vei eilen illalla puhdin ja kaatoi sohvalle torkkumaan. Samalla ihon päällimmäinen kerros päätti irrottautua vähin erin, niin, että tänä aamuna yleisilmeeni oli runsasluminen. Irtain pois kasvovedellä, sitten seerumia ja sen päälle rasvaa. Päivällä pahimpaan tuskaan e-vitamiinikasvosuihketta, ja paljon pokkaa. Lunta tulvillaan on koko lähiympäristöni, eikä mitään huumaavaa sorttia todellakaan. Illalla taas samat kuviot kuin aamulla.

Onhan tässä monta hienoa puolta.

On kuin talvi olisi sittenkin jo tullut.
Saan paljon merkitseviä katseita osakseni.
Luon nahkani kuin käärme, ja muutaman päivän päästä hipiäni on tuore, pehmeä ja rypytön.
Suorastaan uudistun ihmisenä.
En ainakaan kuvittele voivani leijua täydellisellä ulkonäölläni, enkä kavahda muiden pintavikoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti