sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Opettajat ja niiden lomat ja muu hapatus

Kuten tiedämme, opettajan työhön kuuluu etupäässä kahvinjuontia ja joulu-, kevät-, kesä- ja syyslomailua, niin ja liian lyhyet työpäivät. Paitsi että opetuksen lisäksi on niitä keskittymistä vaativia hommia, joita on hurjan helppo siirtää eteenpäin, koska täytyy olla hyvä hetki.

Kun kuitenkin samaan aikaan kotona on taaperoinen ja tuore koululainen, työpaikalle ei tee mieli jäädä keskittymään. Sinänsä edistyksellisesti opettajan työ ei olekaan täysin paikkasidonnainen ja mahdollistaisi suunnittelu-, arviointi- ja luomishommat vaikka hiekkarannalla tai kivassa kahvilassa tai vaikka lähipubissa. Äiti kuitenkin kirmaa kotiin mahdollisimman hyvin tasapainottaen työ- ja perhe-elämän laadun. Arki-iltoina ei ehdi olla kovin montaa työn kannalta hyvää hetkeä, jos meinaa vielä lisäksi vähän seurustella puolison kanssa ja ylläpitää suhdetta myös nukkumattiin.

Niinpä on tosi kätevää, että opettajalla on näitä lomia. Tiedän, että ystäväpiirissäni on tehty hurjia irtiottoja naapurimaakuntiin ja jopa ulkomaille asti. Se onkin fiksua, koska kotona on usein tekemättömiä töitä, joita on helppo sortua lomalla tekemään. Silloin jää loma käyttämättä siihen latautumistarkoitukseen, joka sillä on. Luokassa jaksaa paremmin vauhdikkaita ja puheliaita lapsosia, kun on vähän saanut olla rauhassa omissa oloissaan tai ihan itse valitun hälyn keskellä.

Ajattelin, että joululomalla en sitten tee mitään töihin liittyvää, koska tällä syyslomalla huomasin olevani onnellinen siitä, että sain omat lapset osin pois jaloista pariksi päiväksi. Että saan tehtyä töitä rauhassa. Tosin varmistin tällä järjenvastaisella toiminnalla sen, ettei minun tarvitse olla kovin monena loppuvuoden arki-iltana kuin se kuuluisa ahteriinsa ottanut porilaiseläin.

Koska valaistumislupaus on jo täytetty, otan tästä uuden lupauksen täytettäväkseni. Ei töitä seuraavalla lomalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti