keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Nöyrää puhetta


Hitsi vie. Kun alkaa täällä internetissä sisuunnuksissaan avautumaan jostain naurettavasta kärpäsestä (ks. neuvola-asia), niin sitä sitten joutuu miettimään, että tekikö tulkinnallaan tilanteesta härkäsen. Täytyy miettiä, koska on aikuinen, ja sitten vielä muka silloin tällöin tässä kommunikointiasiassa jotenkin asiantunteva. Kertoo työnsä puolesta muille, miten pitää ilmaista itseään, jos haluaa tulla ymmärretyksi, ja että parasta olisi tehdä se vielä niin, ettei loukkaa ketään. Ei syntyisi sotiakaan silloin ja olisi kaikilla parempi olla.

Kuten tuli edellispäiväistä tapahtumaa kommentoidessa muutamaan otteeseen todettua, ei käy hoitoalalla työskenteleviä henkilöitä tässä viestintäasiassakaan kateeksi. Pitää ottaa huomioon työkaverit, esimiehet ja hoidettavat, ja sitten vielä hoidettavien läheiset, itsestäkin pitäisi huolehtia, ja somessa asioita kommentoidessa olla tietoinen siitä, että joku tutuntuttu ymmärtää lausahduksessasi rivien välissä ilakoineen sarkasmin kirjaimellisesti ja kommentoi sitä vielä eteenpäin, kunnes aivan väärä taho joutuu muunnellun viestin kohteeksi ja sitten ei auta kuin syyttää itseään siitä, ettei muka osannut käyttäytyä asiallisesti.

Onhan se nimittäin myös niin, että tämä opetuspuoli on ihan yhtäläinen miinakenttä, jossa ei varomattomasti kannata avata suutaan väärään sävyyn. Eikä koskaan pitäisi ottaa totena vastaan sellaista tiedonjyvää, joka ei virallista reittiä kulje. Väsyneenä tai pahalla tuulella ei pitäisi kuulla tai sanoa mitään laskematta ensin aika moneen. Ja vielä pitäisi muistaa, että jokainen on vain ihminen, eikä ihan aina täydellinen.

Niin että anteeksi, neuvolatäti. Ei se ollut niin vakavaa. Antakaa te muutkin anteeksi minulle turhat tuiskahdukseni ja hölmöt kommenttini, älkääkä turhaan pitäkö niitä ilkeytenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti