torstai 10. syyskuuta 2015

Remppahommia: joko jo?



Elämä ei tule valmiiksi. Väliaikaiselämän remontin keskellä kuitenkin soisi loppuvan. Tai ainakin olisi ihanaa, että voisimme palata, tai päästä, jo siihen pisteeseen, jossa narut ovat kokonaan omissa käsissämme.

Nyt ollaan tosi lähellä. Sähkö- ja putkimiehiä saa aina kuulemma odottaa, mutta meillä hommat on edenneet superjouhevasti timpurin loistavan verkoston ansiosta: hän on hoitanut aikataulutukset, soittanut urakoitsijat paikalle, säästänyt meidän puolestamme ja piikkiimme ison kasan rahaa (vaikka eilen kotitalousvähennysilmoitusta näpytellessäni huokailin silti...) neuvottelu- ja ammattitaidoillaan, ja erityisesti saanut koko urakan pysymään kasassa niin, että vähän reilun sadan päivän jälkeen nyt ollaan siinä pisteessä, että enää sähkömiestä odotellaan.

Itse asiassa me jo vähän niinkuin savustimme timpurit lähtemään, ja siksi tämä sähköhomma nyt jää vikan päivän kruunuksi. Olen tosi pahoillani ammattilaisten puolesta siinä mielessä, että se, mikä jää vieraalle näkyviin tästä ihmeteosta, joka on vanhan talon laajennus ulkoseiniä siirtämättä, eli pinnat, tuleekin olemaan meidän omissa harrastelijahyppysissämme. Lupaan kuitenkin loppuelämäni taivastella kaikille kävijöille sitä, miten upeaa työtä Laineen väki on tehnyt.

Viimeistelyt jäävät nyt meidän käsiimme. Otamme siis vaarin mahdollisuudesta venyttää remontti ajallisesti normaali- eli iäisyysmittoihin, mutta se on kuitenkin hyvä, koska
1) meil on vinkee näkemys
2) meen Koti ei oo messutalo deadlineil vaa elämä-nimist tairet
3) onhan se nyt vaan aika ihanaa voida olla ottamatta huomioon perheen ulkopuolisia aikatauluja ja suunnitelmia, kun omissakin on jo hiukan tekemistä.

Että nyt vasta voin pyykätä rauhassa, kun ei tarvi miettiä, voinko jättää kuivaustelineen kellariin vai onko seuraavana päivänä luvassa erityisen pölyisiä hommia, naulakolle voidaan katsoa lopullinen paikka, matot voidaan laittaa lattialle ja ennen kaikkea voidaan keskittyä ottamaan huomioon lähinnä ja suurimmaksi osaksi vain toisemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti