lauantai 26. syyskuuta 2015

Porin päivä

Tämä on kyllä semmoinen kaupunki, että jos vaan virtaa riittäisi, niin joka viikonloppu olisi jotain jännää tempausta ja tekemistä, eikä arki-iltoihinkaan väkisin tarvitsisi keksiä täytettä.

Ei Porin päivän viettoonkaan enää yksi päivä riitä! Mikä on toisaalta onni, koska tällä kokoonpanolla ei pystykään aamusta iltaan luuhaamaan kaupungilla. Eilen soittotunnin jälkeen käytiin Veeran kanssa torilla palloilemassa, aika lyhyellä kaavalla tosin, mutta ranskalais-italialaiset ruokamarkkinat ja Pori Big Bandin setti saivat kyllä minunkin suuni messingille - ja kaikki ihmiset ja muu toiminta myös!


Tämän päivän valikoimasta poimittiin lentokentän avoimet ovet. Oli taitolentoa ja isoja ja pieniä koneita, joihin sai mennä sisälle tutustumaan, ja jos olisi ollut kärsivällisyyttä, olisi voinut käydä tutustumassa lennonjohtotorniinkin. 


Me lähdettiin syömään. Blind Burger oli hävettävästi edelleen testaamatta. Jouduttiin ihan hetki odottamaan, mutta aika nopeasti saatiin eteemme yksi kids' burger, yksi Brooklyn, yksi NYC ja yhdet ranskalaiset. Emme yllättyneet millään tavalla: tiedossa oli, että ravintoloitsijat tähtäävät korkeaan laatuun ja käyttävät hyviä raaka-aineita, ja lähellä tuotettuja vieläpä (oi Satakunta, Suomen ruoka-aitta!), joten makuyhdistelmät olivat automaattisesti kohdallaan. Ja verrattuna niihin kilpaileviin hampurilaisravintoloihin ja tuotteisiinsa, tämän aterioinnin jälkeen tuntui siltä, että oli syönyt ihan oikeaa ruokaa. Ei ollut epämääräistä rasvakalvoa suussa, eikä siis varmaan sisäelimissäkään. Ranskalaiset olivat ihanan rapeita. Taaperovuosiensa jälkeen nirsoilemaan alkanut Veera ei rakastanut tätäkään lastenpurilaista, vaikkakin erikseen mainitsi, että oli ihanaa, ettei mukana ollut majoneesia. Kerttu söi tyytyväisenä ranskalaisia, rapeaa sämpylää ja hereford-pihviä.

Nyt se nukkuu. Päiväkahviaika!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti