Terveisiä bussipysäkiltä, jo toisen kerran tänään!
Ei kovin monen kilometrin päähän tästä maisemasta on tuotu ryhmä ihmisiä vähän kauempaa, turvapaikkaa hakemaan. Aiheesta käytiin tänään turvallisessa työpaikassani keskustelua, ja niin aikuisten kuin heistä sittenkin mallia ottavan nuorison keskuudessa ensimmäiset avaukset liittyivät näiden muka hädänalaisten ihmisten merkkivaatteisiin ja uutuuttaan kiilteleviin älypuhelimiin. Eivät olleet tajunneet, ettei ihmisellä ole hätää, jos sillä vaan on hyvännäköiset vermeet päällä ja mobiiliyhteys!!!
Silloin kun täällä Suomessa tarvittiin kollektiivisesti turvaa, maailmassa ei ollut värejä (ks. Tuntematon sotilas) eikä edes lankapuhelimia ollut kaikilla. Kyllä oli silloin ihmisellä hätä, turvapaikoille tarve.
Tämä on vaikea aihe kommentoitavaksi. Minusta vaan on hyvin vaikea edes lähimpien ihmisten sielunmaisemaa tai kaikkia kokemuksia väittää tuntevani, saati vieraiden ihmisten taustaa lähteä vaatetuksen perusteella arvioimaan. Omasta puolestani voin sanoa, että jos nyt Homs-tilanne syntyisi täällä länsirannikolla, niin yrittäisin kyllä ottaa lasteni ohella mukaan säälliset vaatteet sekä älypuhelimeni, enkä ihan ensimmäiseksi lähtisi tuhansien kilometrien päähän mäntymetsän keskelle entiseen sairaalaan asumaan. Sitten lähtisin, jos pakko olisi.
Rautalangasta vielä mahdolliselle yksinkertaiselle lukijalle: ei kukaan turvapaikkaa siksi hae, ettei sil oo vittu parempaakaa tekemist.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti