Toisen päivähoitoviikon puolivälissä reipas päiväkotihenkilö antaa aamulla äidilleen pusun, heilauttaa kättään ja lähtee kohti puuropöytää. Töihinlähtö ei siis enää tee tiukkaa, paitsi että jos kotona aamuhäslingeissä aamupala jää vähäis-olemattomaksi, jo bussissa voi alkaa maha kurnia. Pika-aamu- ja välipaloihin siis pitäisi äidin panostaa. Pähkinä- ja hedelmälasti mukaan!
Työpäivän aikana äidin rinnassa häivähtää epämääräinen hairahtamisen tunne: omat lapset eivät ole käyneet mielessä pitkään aikaan, ja vieraiden lasten jutut hoituvat vanhalla rutiinilla, kuin ei taukoa opetushommista olisi ollutkaan.
Toisaalta kotona ei enää ehdi uhrata töiden teolle puolikastakaan ajatusta, koska jo ennestään hyvin paljon syliä - ja tishiä - ottanut taaperoinen on nyt, jos mahdollista, entistä läheisyysnälkäisempi. Ja innokkaista aamuheräämisistään ja touhukkaista päivistään johtuen hyvin väsynyt ja enenevästi kärttyinen jo kuudesta eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti