maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kerttu 19kk

 
Moi! Moi! Moi! Se on ihme juttu, että vaikka eskarin pihassa mä oon kaikkien kaveri, ja kaikki aina heti huutaa, et "moi Kerttu!" kun me tullaan, niin ei nää saman kokoset tyypit muualla kyllä mua morjestele. Äiti kyllä aina jaksaa tsempata, että kyllä joku vielä takasin moikkaa. Moikata pitää myös moottoripyöriä, mopoautoja ja rekkoja. Aina joskus joku niistä vilkuttaakin!
Tykkään niin kovasti liukumäistä! Tää torin kiipeilyteline on aika siisti, kun portaat on vähän pidemmät ja mäessä liukuu lujaa. Pelle Hermannin puistossa innostuin, kun oli samannäkönen rakennelma, mutta ei siinä päässykään kun vähän matkaa ylös, ja sitten oliki seinä vastassa. Ei kuulemma oo mun kokosille vielä se. En tajua. 
Veera sai puhelimen, niin kyl mäkin sit aina välillä sille soittelen. Höpöttelen vähän omiani. Joskus joku laittaa mun korvalle sellasen puhelimen, mistä kuuluu puhetta! Se on kyllä mykistävän ihmeellistä, ei siihen oikein mitään sitten osaa enää kommentoida.
 Sit on tää tabletti, mihin en aikasemmin saanu koskea ollenkaan, mut nyt kun oon jo näin iso niin suvereenisti pelailen Nuottiniityllä, kun Veera opetti. Tää peli on kans hauska, mut en mä saa niitä lintuja lentämään kauheesti.
Me piirretään paljon Veeran kanssa yhdessä ja erikseen, valkosiin papereihin ja niihin, missä on K niinkun Kerttu ja jotka jää keittiön pöydälle usein. Välillä yritän laajentaa muihinkin papereihin, mutta siitä ei yleensä tule kovin hyvää palautetta.
Niin ja sitten tässä viimesinä viikkoina aikuiset on olleet kauheesti aina jossain vuorotellen tai sitten ollaan oltu Mummun kaa, ja leluja on hävinny mystisesti johonkin, ja muutakin tavaraa. Ei se kyllä kauheesti oo haitannu, meil on ollu kuitenkin kaikenlaista tekemistä ja luottolelut ja kynät käden ulottuvilla, mutta kyllä mulla vähän ikävä välillä on tullu äitiä, ja iskääkin. Veera kyseli multa ainakin viikon verran, ja selitti, että "Kerttu, tajuatko sä että me muutetaan? Tiiätkö sä mikä muutto on? Muutto on semmonen kun viedään kaikki tavarat uuteen kotiin ja mennään sinne asumaan!" mutta kyllä se vähän vaikeeta oli ymmärtää, jossain välissä tuli ihan itku kun kaikki oli väärässä paikassa. Nyt kun on muutettu, on ihan mielettömän kivaa, että voi juosta oman kodin ja mummulan väliä tosta noin vaan! Mutta kadulle ei sit saanukaan mennä, mikä oli vähän pettymys, mutta koitan muistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti