keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Herra Ylppö ja maalaisjärki


En minä tiedä miten tämä muuttoa edeltävä ja kahden remonttikohteen sävyttämä aika oikein asettuu, mutta toisaalta on kauheasti tekemistä ja toisaalta turhauttavaa luppoaikaa. Eniten minulla henkilökohtaisesti on kontollani kaikenlaista irrallisen tuntuista muistettavaa ja soitettavaa ja järkeiltävää, mikä täyttää mieltä paljon ja aiheuttaa tarvetta tarkistamisiin ja muistilappujen kirjoittamiseen ja sen pohtimiseen, onko kaikki tärkeät asiat oikeasti kirjoitettu niihin lappuihin, ja missä ne laput oikein ovat.

Tänään sain ruksittua yhdeltä listalta yhden jutun, kun käytiin viemässä eläkkeelle jäävälle neuvolan täti Heiskaselle kiitoskortti. En olisi ehkä reilu seitsemän vuotta sitten arvannut, miten kovasti tunteikas hetki siitä tuli, tippa linssissä yritin olla sanomatta mitään, etten olisi alkanut nyyhkimään oikein kunnolla... Nyt kun muistelen itseäni silloin ensimmäisillä kerroilla äitiysneuvolassa tehokkaana uranaisena ja päällisin puolin rauhallisena mutta pääni sisältä ja sydämen keskeltä ihan mykkyrässä ja solmussa, niin eipä voi kuin todeta, että rankka mutta erittäin tarpeellinen matka on lapsia kanniskellessa ja taluttaessa tullut kuljettua, ja se ihana nainen on omalta osaltaan ollut siinä taluttelemassa ja tukemassa. Voih.

No niin no mutta siis tässä kaiken keskellä olen ehtinyt selailla jostain hyllystä nyt löytämäni, aikanaan jostakin mukaani nappaamani MLL:n vuonna 1997 julkaiseman, Toivo Röngän kirjoittaman vihkosen Vihjeitä vanhemmille. Ohjaavan kasvatuksen pelisäännöt. 20 sivuun on kiteytetty paljon sellaista asiaa, jonka voin allekirjoittaa, mutta varsinainen aarre löytyi vihkon lopusta, sivuilta 17-18. Alla on suora lainaus tekstistä.

* * * * *

ARKKIATRI ARVO YLPÖN KASVATUSVIHJE

Tässä on arkkiatri Arvo Ylpön, Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustajan ajatuksia kasvatuksesta. Hänen, jonka elämäntyö liittyi Suomen lapseen yhtä kiinteästi kuin Satusetä Topeliuksen kirjoitukset hänen omalla sarallaan.
  • Lapselle pitää sanoa jämptisti, täytyyhän elää säännösten mukaan, perheen periaatteita kunnioittaen, sanoi arkkiatri Arvo Ylppö, kun häneltä pyydettiin kasvatusvihjeitä vanhemmille.
  • Kotirauhan vuoksi tämä on tarpeen. Mitään yleispätevää ei kuitenkaan voi sanoa, perheethän saattavat olla hyvinkin erilaisia. Ei tämä maailma niin yksioikoinen ole. Jokainen ihminen on yksilö, mutta se tahdotaan unohtaa tällä tasa-arvon aikakaudella.
  • Me teemme ihmisiä 600-700 grammaa painavasta vastasyntyneestä, jonka lähtökohta on aivan toinen kuin 4-5 kiloa painavan. Ja hengen puolella on vielä suurempia yksilöllisiä eroja. Sisarukset perheessä opettavat, että me olemme erilaisia, mutta yhteisymmärrykseen on päästävä jo kodin piirissä - muuten ei päästä yhteiskunnassakaan. Saattaa olla, että tuolla Kallella on aivan hulluja ajatuksia, mutta... kun ei niistä ole vahinkoa kodille eikä yhteiskunnalle, niin antaa Kallen pitää ajatuksensa!
  • Koulutukseni aikana minä en saanut kuulla yhtään kasvatusopin luentoa, olen tällainen self-made-man. Sen olen saanut huomatakin lääketieteen kandidaatteja opettaessani: olen hyvin avuton, kasvatuskysymyksiin ja -teorioihin nähden. Täytyisi pitää suunsa kiinni, mutta puhunpahan vaan.
  • Ei ole olemassa yhtä yleispätevää kasvatuskaavaa niin kuin ei ole ravintokaavaakaan. Nykyisin sanotaan, että pitää syödä vain kasviksia, lehtiä ja ruohoja, mutta samojedit ovat melkeinpä yksinomaan syöneet valaan lihaa ja rasvaa. Ihminen on kummallinen kone, suurenmoinen kone. Se valitsee itse tarvitsemansa ravinnon.
  • Minä en puhu kasvatus-spesialistina, vaan perheenisänä, jolla on jo seitsemän lastenlasta. "Hoida asiasi", on tapanani ollut sanoa, mutta jos mielipidettäni on kysytty, silloin olen sen myös sanonut.
Jos lapsi elää ympäristössä,
jossa hän saa osakseen ystävällisyyttä ja rakkautta,
hän oppii rakastamaan elämää.
Ragnar Russell
Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti