Remppahommia: maaliskuun loppupuolen palaverit

Vaikka muutto ei enää lähestynytkään yhtä vahvalla painolla kuin olimme kuvitelleet, remppahommat oli käynnistetty, eikä niitä enää voisi lopettaa. Pihariviasunto täytyisi nyt saada valmiiksi, kun sen kylpyhuonekin oli jo muutaman kuukauden työstön jälkeen saatu seinien ja lattian osalta kasaan. Mies muuntautui lähes päivittäin tunniksi tai pariksi blaaklaader-äijäksi ja painui takapihalle käsittelemään eristeitä, levyjä ja lautoja erilaisilla työkaluilla, ja käytti noin kolmemetristä syliväliään näppärästi hyödykseen (vrt. minä kantamassa kipsilevyä - ei tapahdu).

Vaikka olenkin aika hyvä mittaamaan ja katkaisemaan, olen ottanut vastuulleni projektin kommunikaatio- ja tiedustelutoiminnan. Kävin mm. kuulumistenvaihtokaffella Leilan ja Mikan luona, ja urkin samalla tietoa hyvästä timpurista. Tai ei kyllä tarvinut urkkia, kotoista blaaklaader-Miestä muutaman asteen ylemmällä rakennusammattilaistasolla oleva mies oli tehnyt niin suuren vaikutuksen suunnilleen kaikkiin korttelin asukkaisiin, että koska heidän vanhat talonsa oli jo remontoitu, puhelinnumero heltisi ihan pyytämällä.

Rakennussuunnittelija lähetti luonnokset katsottavaksemme, teimme viimeiset viilaukset, ja aikaa ensi tapaamisesta oli kulunut vasta viitisen viikkoa (vrt. ensimmäinen suunnittelija). Kilautin timpurille mainostaaksemme projektiamme, jotta pääsisin varailemaan työvoiman itselleni ennen kuin muut remppaintoiset ehtisivät. Pari päivää myöhemmin pidettiin aloituskatselmus. Seuraavana maanantaina saimme valmiit rakennuspiirustukset käsiimme ja rakennuslupahakemuksen ängettyä byrokratian rattaisiin. Timpuri palasi kaivurimiehen kanssa tapahtumapaikalle tarkastamaan, mihin kaivetaan Uuden Mummulan uusittava viemäriputki, ja josko muutakin kaivettavaa olisi tässä kohtaa. Lisäksi tsekattiin timpurin kanssa valmiit kuvat ja oltiin yhtä mieltä siitä, että edetään mm. luonnon sanelemassa järjestyksessä

1. kaivannot
2. vintti
3. kellari

niin, että kellari tehdään vasta, kun nykyinen Koti on myyty. Timpuri on fiksu mies, joka ei tykkää haaskata kaikkien aikaa, joten aikataulutus ja muiden urakoitsijoiden hankinta hoituu parhaiten hänen kauttaan. Näin ollen voin itse yrittää käyttää aikani esimerkiksi lapsistani huolehtimiseen.

Kuvan pelimiehen alkujen jalkojen alta ei kaiveta maata.

Seuraavaksi kävin aamutuimaan vesilaitoksella kääpiön kanssa paijailemassa ihanaa pientä karhua, muistelemassa, ettei kaikkiin portaisiin lähdetä kiipeilemään, ja tekemässä hulevesiliittymän avaussopimus. Sen jälkeen poljin kaupungin tekniseen palvelupisteeseen hakemaan kaivuulupaa. Porinassakin kaikki oli tosi mukavia. En tuntenut itseäni hölmöksi amatööriksi, vaan ihan asiallisia kysymyksiä esittäväksi yhteistyökumppaniksi, mikä näissä asioissa on aina positiivista. Sitten sovittiin kaivurimiehen kanssa, että jahka näytöt eli kaapelikohtien maalaukset olisi tehty, treffattaisiin kaivuupaikalla.

Follow my blog with Bloglovin