Lattetaapero ja sen mutsi

Tumman pilven hopeareunus on nyt se, ettei ihan jokaista hetkeä tarvitse käyttää tehokkaasti pakkaamiseen tai muuton suunnitteluun: yhden omakotitalollisen tyhjentäminen kahdeksassa viikossa olisikin ollut sinänsä jo aika urakka. Siihen päälle vielä eka yksi remontti pikavauhtia ja sitten toisen remontin keskellä asuminen... Hyvä näin. Sitä paitsi Kotona nurkat tulee pidettyä siisteinä, kun esittelyjä on vielä edessä. Itse pysyy nöyränä, kun muistaa, että on julistanut jokaiselle vastaantulijalle, että "kyllä ne asunnot liikkuu, kun hinta on kohdallaan". Liikkuu liikkuu, kun oikea ostaja tulee paikalle.

Ehdittiin sinne sisäleikkipuistoon taas (vaikka vedänkin eettistä köyttä sen suhteen, onko hyvä kannattaa ko. puiston pystyttänyttä yrittäjää, vai pitäisikö suosia Karhuhallin vapaaehtoistyöllä pyöritettävää Liikuntamaata, vaiko kenties vaan ulkoilla jossain lähipuistossa...), ja sillä aikaa, kun pätevämmäksi leikittäjäksi tyttärensä arvioima Mies ja Veera kiipeilivät jossain korkeuksissa, minä ja Kerttu mittailimme kauppakäytäviä. Ei ole shoppaaja-ainesta pienessä tytössä: vilkuili vaan kauppojen oviaukoista epäilevänä, ohi juoksi, ei halunnut sisään mihinkään omin jaloin mennä, äidin sylissä korkeintaan, mutta sittenkin mahdollisimman pian ulos palaten.

Äidin talven toinen kunnon nuha oireili niin, että oli pakko mennä juomaan jotain lämmintä. Mutta miten saada lapsi istumaan paikallaan niin kauan, ettei sitä omaa chai lattea tarvitse kaataa kurkkuun kiehumisasteisena? No tilaamalla sille vaahdotetun maidon ja ottamalla vastaan tarjotun pillin, jota lapsi ei osaa käyttää tarkoitetulla tavalla.

Aikaa voi pelata myös räpsimällä kuvia lapsesta, kun se säätää, ja ärsyttämällä itseä, kun ajattelee, miten paljon itseä ärsyttää, kun joku räpsii lapsestaan kuvia julkisella paikalla. Nyt kun lapsi on hoksannut, että kameralle pitää poseerata, se pysähtyy hetkellisesti ja unohtaa, mitä oli tekemässä. Kätevää. Sitten voi itse taas ottaa hörpyn.

Vielä viimeisenä käytännön vinkkinä mainittakoon, että ennen kuin lapsi pääsee maitovaahdon läpi siihen vähemmän vaahtoiseen ja enemmän nestemäiseen osaan, siltä kannattaa napata lusikka pois.

Jos ei ehdi, voi mennä ennalta sovittuun vahdinvaihtoon maidolla kastellun lapsen kanssa, lykätä sen isälleen ja mennä itse piristettynä ohjatulle kiipeilytelinekierrokselle. Sieltä ylhäältä muuten on oikeasti aika huikeat maisemat, ei liioitellut Veera ollenkaan!

 Follow my blog with Bloglovin