Väistötila ihmisille ja/tai tavaroille tulisi varmasti kyseeseen pariksi kuukaudeksi, mutta parasta olisi saada Mummun piharivikodin remontti valmiiksi eilen, jonka jälkeen voisimme alkaa huseeraamaan nykyisessä mummulassa oman remonttimme kanssa, asuisimme sen keskellä tai emme. Asettumista helpottaisi se, että meillä olisi yläkerran kaksi lämmintä huonetta varastoina. Niitä tyhjennellessä ja tavarakasoja tiivistellessä voisimme yhtä hyvin tapetoida seinät valmiiksi, kun siihen vielä tässä vaiheessa olisi aikaa. Samoin päätimme ostaa keittiön, jotta remontinaikainen asuminen ei olisi ihan keskeneräistä - keittiö jäisi kuitenkin sivuun varsinaisesta rakenteellisesta raksatouhusta, joten uudet kalusteet eivät kaiken keskellä kärsisi.
Kuntotarkastusmuodollisuus piti hoitua viime viikon perjantaina, mutta kartoittaja joutui sairaalaan. Olimme molemmat siis varmuuden vuoksi kotona puoliltapäivin, ja ohjeen mukaisesti olimme olleet kastelematta kylpyhuoneen lattiaa kahden edeltävän vuorokauden ajan. Tavallaan turhaa varautumista ei nyt kuitenkaan kannattanut surra, koska pientähän sellainen terveyden rinnalla on. Mukisematta jäimme odottamaan uutta kartoitusaikaa.
Aika oli eilen aamulla kahdeksalta. Nyt Mies oli töissä, joten edustin itsekseni, mikä jotenkin jännitti. Se niitä taloukkelihommia täällä on hoitanut enemmän! Osaisin kyllä vastata, jos jotain kysytään, mutten välttämättä spontaanisti kertoa tärkeitä tosiseikkoja. No, kartoittaja oli paikalla kahdeksalta, välittäjä saapui, ja sitten ostajat. Kartoittaja kävi mittailemassa ja kertoi välillä väliaikatietoja, jotka eivät yllättäneet minua: kellarin vanhat, tukemattomat väliseinät ovat syvällä maan sisällä, ja nostavat sieltä kapillaarisesti kosteutta ylös, ja peltikaton alle kondensoituu kosteutta, joka kuitenkin joko haihtuu katosta tai eristeenä käytetyn kutteripurun pinnalta melko lailla itsekseen. Pystyin joten kuten kestämään henkilökohtaisen Kotini heikkojen kohtien sormella osoittelun, olivathan ne nyt kuitenkin faktoja. Ostajien ilmeissä taas olin aistivinani jo melkein pakokauhua, kun asiantuntevan tarkat kuvaukset ja sanan kosteus toistuminen alkoivat piirrellä seittejä verkkokalvoille. Ääneen sanottiin kuitenkin myös, että tämän ikäiseksi ja tällä tavalla rakennetuksi taloksi tämä on säilynyt oikein hyvin, eikä mitään hälyttävää ole havaittavissa. Tyyppinsä piirre tavallaan.
Ostajat kertoivat ääneen, että homeisessa opiskelupaikassa puolen vuoden aikana saatu altistus on aiheuttanut kovasti yliherkkyyttä. Tämän jälkeen tiettyjä asioita ei enää sanottu ääneen, mutta small talk kävi hyisemmäksi ja katsekontaktit loppuivat. Seurakunnan poistuttua kartoituksen jälkeen paikalta vuoristorataseikkailin kaikki tunteiden kirjot, mutta välittäjän kanssa totesimme, ettei auta kuin pistää talo uudestaan markkinoille, sillä nämä ostajat tuskin tarjoustaan toteuttaisivat. Enpä ollut tajunnut, ettei ostotarjous ole velvoittava.
Ostajat olivatkin sitten ilmoittaneet, että valitettavasti tämä jäi nyt tähän. Välittäjä kuitenkin kertoi heidän painottaneen edelleen sitä, että olivat tykänneet talosta tosi paljon. Välittäjä kertoi myös, ettei heidän tämän terveyteen liittyvän seikan vuoksi kannata monikerroksisia omakotitaloja kovin paljon katsella.
Aikanaan tarjoilijahommissa kävi välillä niin, että asiakkaan kanssa käytiin keskustelu siitä, voiko jättää maksamatta annoksen, jonka hän on itse tilannut, joka on jo häntä varten valmistettu, ja jossa ei ole mitään vikaa - asiakas vain olikin ehtinyt muuttaa mieltään. Näissä tapauksissa esimies selitti melko uskottavasti, että tilausta tehdessään asiakas oli jo varannut raaka-aineet itselleen, eikä niitä enää voitaisi tarjoilla yhtä laadukkaina kenellekään muulle, joten ostopätös oli tilausta tehdessä tehty.
Mikäli olisin tilannut keittoa, jossa on kalaa, ja muistanut vasta tilattuani, että olen kalalle allerginen... No. Tilannetaju.Niin että tervetuloa taas sunnuntaina pikkutavaroista tyhjennettyyn lapsiperheen kotiin!
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti