sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kerttu 17kk

Äiti, 34 vuotta: Jos olisin neljä kuukautta sitten tiennyt, että kevään tullen elämä olisi tällaista, olisin ollut joinain päivinä vähemmän turhautunut. Tai kyllähän tuon edellisenkin kanssa huomasi toistuvasti toteavansa, että "nyt kaikki tuntuu helpolta, tää on ihan parasta aikaa", mutta näköjään tämä äitiys nyt vaan on jatkuvaa nousua.

Kerttu, 17 kuukautta:

Jos ei lasketa viime viikkoa, kun olin aikamoisessa nuhassa, ja lisäksi jälkimmäinen yläkulmahammas puhkaisi reiän ikeneen, olen alkanut nukkua aika sikeästi. Illalla on ihan ookoo, että iltasadun ja höpinöiden ja laulun jälkeen äiti pussaa ja sanoo hyvää yötä ja lähtee pois - ymmärrän jo, että kyllä me sitten taas aamulla nähdään. Minä kyllä itken joskus unissani niin, että äiti kuulemma herää ja tulee katsomaan, onko joku hätä, mutta itselläni ei ole tästä havaintoa. Kerran yössä se kai siinä käy. Nukahdan kahdeksan jälkeen ja kuudelta, joskus puoli seitsemältä, nousen sitten sillä mielellä huutelemaan aikuisia, että päästäisivät pois sängystä.

Reilun kuukauden olen nyt nukkunut vain yhdet päikkärit, suunnilleen puoli yhdestätoista eteenpäin. Jos herään, kun äiti lähtee hakemaan Veeraa vähän ennen puoli yhtä, olen kyllä väsynyt. Kolmen tunnin päikkärit on ihan parhaat, sen jälkeen olen pirteä ja jaksan hyvin iltaan asti.

Syömisen suhteen olen nyt vähän valikoivampi, ja vähäruokainen. Toisaalta osaan itse ilmoittaa, kun tarvitsen välipalaa. En ole vielä vaivautunut opettelemaan sanoja, mutta jos kysytään, että otanko maitoa, niin kerron kyllä. Muutenkin minulla on aika vahvat mielipiteet, ja jos on mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, niin tiedän varmasti, mitä haluan. Joskus en saa päättää, ja se harmittaa, ja kiukuttelen kovaan ääneen, mutta en kauan - ainakin jos tiedän, ettei kiukuttelu vaikuta siihen ihmiseen, jonka kanssa olen tekemisissä. Äiti ja iskä näyttävät olevan vähän harmissaan siitä, että olen päässyt keksien ja pullan makuun. Onnistuvat välillä harhauttamaan ihan tavallisella leivällä.

Syön itse yleensä ihan siististi, ellei sitten ole menossa luonnontieteisiin liittyvä koe, jolla testataan aineen ominaisuuksia, kuten tahmaisuutta tai lentokaarta. Haluaisin kovasti alkaa juoda jo ihan tavallisesta lasista, mutta aikuisten mielestä en vielä muista tarpeeksi usein laittaa lasin tai mukin reunaa kiinni huuleeni, ennen kuin kaadan. Syöttötuolikin on minun mielestäni vähän vauvamainen, mutta onhan se tietysti kätevä, kun se on vähän korkeammalla kuin tavallinen tuoli.

Hetkeäkään en pysy paikallani, tai no ehkä unissani jonkun aikaa. Tai piirtäessä, vaikka kyllähän silloin käsi liikkuu lujaa ja paperi kääntyy aika usein. Äiti muistelee sitä aikaa, kun olin navan tuolla puolen, ja silloinkin hytkyin jatkuvasti, tai venytin pituutta. Nyt jumppailen ja tanssin ja juoksen, tai sitten katselen kirjoja tai leluja tai valokuvia tosi tarmokkaasti, tai heittäydyn makaamaan, ihan vaan pyöriäkseni mahalta selälle ja toisin päin, tai noustakseni karhukävelyn kautta takaisin ylös. Ulkoilu on ihan parasta: hiekkalapioista, keinuista ja liukumäistä pidän erityisesti. Tämmöisen pienen ruumiin voi vääntää niin moneen eri asentoon! Se on ihanaa! Tykkään myös heittää asioita, koska vaikuttaminen on kivaa, mutta se kielletään, ellei asia satu olemaan pallo. Kurottelu ja varpailleen nouseminen on myös hienoa, mutta ovenkahvoihin en muka saisi mennä roikkumaan.


Isot sisarukset ovat kivoja, ne ovat melkein niin kuin aikuisia, mutta eivät kuitenkaan. Olisi varmaan aika outoa, jos ei niitä olisi. Veeran kanssa meillä on kaikenlaisia omia juttuja, vaikka se ei ihan aina haluakaan mun kanssa leikkiä. Silloin menen sitten äidin tai iskän luo - tai Mummun. Äidin sylissä on kiva olla, ja se tuoksuu maidolta, ja aika usein sitä siltä saakin, vaikka se tuntuu olevan vähän kyllästynyt koko imetykseen. Mutta minäpä olen niin söpö ja ihana, että ovelasti änkeän syliin pyytämään, niin kyllä se sitten suostuu... Muidenkin syliin kyllä kiipeän mielelläni, ja jos on sellainen olo, jakelen paljon haleja ja pusuja.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti