sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Asuntoesittely

Tänään hoksasin taas jotain uutta: jos meinaa myydä asuntonsa eli kotinsa, on esiteltävä asuntoa mahdollisille ostajille. Tämä taas tarkoittaa sitä, että aivan vieraat ihmiset tulevat kotiin tallustelemaan ja arvostelevat sitä omassa mielessään ja kenties suullisestikin, ymmärtämättä, että kyseessä on Koti, meidän pyhimpämme, ja että jokaisella vinksin vonksin ja heikun keikun olevalla pikku jutulla on syynsä olla oikun eikun - epätäydellisyys ei Kodissa ole huono asia vaan eletyn elämän merkki. Huutomerkki!

Ensi-esittely oli yleisömenestys, välittäjällä oli ollut kova työ ehtiä vastailemaan kaikille kiinnostuneille, ja naapurin sedälle, joka tietenkin oli kuistiltaan kytännyt meidän lähtevän kotoa ja singonnut siitä heti kadun yli päästäkseen katsomaan, mikä talossa on muuttunut yhdeksän vuoden aikana. Välittäjällä oli kutina, että jatkokyselyjä seuraa. Kertoi myös, että sekaan oli mahtunut myös se pakollinen happamampi kiertelijä, jonka mielestä kaikki oli rempallaan eikä suinkaan ihanasti niin. Mutta vaikka minä ja välittäjä olimme yhtä mieltä siitä, että jos tämän ikäisen talon haluaa ostaa tällä hinnalla, voi sitten käyttää ylimääräiset kymppitonninsa täydellisyyden tavoitteluun ihan oman makunsa mukaan, niin siltikin melkein nyyhkin tässä sitä, miten joku voi niin sydämettömästi puhua meidän Kodista!

Mun koti ei oo täällä. Kohta.
No niin, on juu tunteet pinnassa. Siivottiin ennen esittelyä - tai muut luulivat, että siivotaan, minä pörräsin aavistuksenomaisella marttyyriasenteella etsimässä talon kodikkuuden ydintä riisuen sitä mahdollisuuksien mukaan tämänhetkisten asukkaiden henkilökohtaisista ominaisuuksista, mikä tarkoitti lukuisia yksityiskohtia, joiden keskeltä ei todellakaan ehdi katsomaan telkkaria tai pelaamaan PES:iä... Eikä se asenne eli jännitys laukea sillä, että Mies toteaa, että "Rentoudu.", ei, ei, koska tämä ei todellakaan ole rento tilanne, koska olen jättämässä hyvästejä Kodilleni, siivoamassa siitä pois meidän kädenjälkiämme, riisumassa niitä pieniä hassuja juttuja, jotka tekevät siitä meidän omamme ja samalla jättämässä sen paljaaksi, muka-tyylikkäämmäksi ja valjuksi kenen tahansa muuttaa itselleen paremmin sopivaksi...

Ei niitä juttuja nimittäin enää takaisin laiteta. Menee talo kaupaksi tämän näytön jälkeen tai seuraavan tai vaikka vasta joskus myöhemmin, niin tästä ollaan lähdössä kuitenkin. Kertarysäyksellä tai hissun kissun, mutta muuttolaatikot täytellen kuitenkin.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti