Elämänhallintatyökalut

Aloitetaan röyhistelyllä: tein humanistisen FM-tutkinnon alusta todistuksen vastaanottamiseen neljässä vuodessa ja viikkoa vajaa kolmessa kuukaudessa. Lisäksi olen päivätyön ohessa mm. opiskellut opettajaksi ja pyörittänyt käännöstoimistoa, välillä kovillakin kierroksilla. Valitettavasti olen myös samaan tahtiin tehnyt yllä mainittuja päivätöitä liiankin kanssa, vastentahtoisesti, mutta kuitenkin. Koska olen tosi hyvä ajanhallitsija.

Toisaalta osaan myös jättää asioita hoitamatta tosi lahjakkaasti, ja sitten kärsiä siitä itse aiheutetusta stressistä.

Vaikeaa hallitsijan hommissa on 

• vetää rajat oman todellisen jaksamisen mukaan
• päättää, mistä aloittaa

Olen löytänyt mainiot työkalut näiden ongelmien ratkaisemiseen. Ne ovat

• kynä
• paperi

Syntymälahjakseni olen saanut taipumuksen tietynlaiseen asioiden aktiiviseen mielessä ja kielellä pyörittelyyn, eli vatvomiseen. Mitä enemmän asioita on tehtävänä, sitä enemmän työstän mielessäni niiden työstämistä. Mitä enemmän tätä työstöä toteutan, sitä enemmän pääni menee pyörälle, kierrokset lisääntyvät ja sitä mukaa hätä siitä, osaanko ajoittaa ja aloittaa hommat oikein ja parhain päin.

Nyt kun arjessa on enemmän keskeytyksiä ja spontaania toimintaa vaativia tilanteita kuin rauhallista suunnitteluaikaa, totesin, että on ihan hyvä kirjoittaa paperille ja suunnitella edes päivän tarkkuudella vessassakäyntiä lukuunottamatta kaikki oikeasti tehtävät asiat, jos mielii säilyttää mielenrauhan ja lakata piiskaamasta itseään. Tämän päätöksen turvin olen jo viime viikolla mm. saanut irtisanottua yhden vakuutuksen, joka on roikkunut mentaalisella tehtävälistalla jo kohta vuoden! Lisäksi on esimerkiksi hinkattu ikkunoista sormenjäljet, eikä vain mietitty, että pitäisi, mutta kannattaako nyt, kun se kuitenkin lääppii ne kohta uudestaan, ja mikähän puhelimessa piippaa, ja voi ei, nyt kyllä joku siirsi keittiön tuolin ihan liian lähelle leikkuulautaa.

Päätetään röyhistelyyn: tyttäreni Veera on pian 6,5-vuotias, ja lähes kaikki pieneksi jääneet vaatteet on säilötty neljään äitiyspakkauslaatikkoon, joiden päätyihin on merkkailtu epämääräisiä kokonumeroita (koska kirppishommat on jätetty lahjakkaaasti hoitamatta). Nyt olen saanut käytyä läpi kaikkien laatikoiden sisällöt, luetteloinut ne koon, värin ja mahdollisen muun tuntomerkin sekä nimikkeen mukaan. Tämä nörtteily säästää tulevaisuudessa paitsi vatvomiseen, myös ostamiseen käytettävää aikaa, sekä rahaa, koska tiedän täsmälleen, mitä vaatetta tyttärelleni Kertulle jo on olemassa, enkä ala päättömästi hankkimaan koon 90 leggingsejä ja trikoopaitoja, vaan etsin sille ihanat farkut ja muutamat sukkahousut.

Follow my blog with Bloglovin