maanantai 22. joulukuuta 2014

Rakkautta sänkyostoksilla

Meillä on mieheni kanssa yhteinen kahdenkeskinen harrastus: ruokakaupassa käynti. Se on ihan oikeasti tosi hienoa. Aika vähäisiä olisivat muuten sellainen ylellisyyshetket, jotka mahdollistavat verkkaisen kävelyn rinnakkain sekä samanaikaisen tulevaisuutta koskevan pohdiskelun ja suunnittelun, vaikka se kohdistuisikin lähinnä saman illan tai seuraavien päivien ruokalistaan. Yhteinen ruokakauppareissu on myös sellaista yhteistä tekemistä, projekti sinänsä, jonka toteuttaminen ja loppuun saattaminen saa tuntemaan tyytyväisyyttä siitä, että meidän tiimi kyllä hoitaa nämä jutut.

Viime viikolla heittäydyttiin hurjiksi ja ajettiin ruotsalaiseen, demokraattisesti maailman laatukäsityötaitoa inflatoivaan huonekalumyymälään - ilman lapsia. Ollaan sielläkin tosi hyviä! Tiedetään, mitä haetaan, ollaan kohtuullisia heräteostoksissa, toimitaan samalla aaltopituudella, ja ollaan tehokkaita. Lähdettiin kotoa vähän vaille kaksitoista, ajettiin reilun sadan kilometrin päähän, syötiin lounas (olin ihan hilkulla ottaa lohta, mutta arvatkaas: lihapullia söin sitten kuitenkin), noudettiin ostokset ja kierreltiin samalla keittiökalusteita ja värikkäitä juttuja fiilistelemässä, pakattiin auto, ajettiin kotiin, kasattiin kokonainen parvisänky ja oltiin valmiina vähän vaille seitsemän.

Harrastus ei olisi mahdollinen ilman Mummua, joka katsoo lasten perään, kun me hurvitellaan. Kiitos.

Parantamisen varaa kuitenkin aina on: ensi kerralla mitataan huone tarkemmin eikä unohdeta, että isossa hallissa kaikki näyttää pienemmältä. Toisaalta eipä tätä pienempää olisi kannattanut ostaa. Myöskään ei kannata liikaa miettiä sitä, että päästään tämän parisuhdeprojektin kimppuun uudestaan vieläpä kahdesti, kun aikanaan muutetaan tästä pois, ja ensin puretaan se, mitä nyt kasattiin, ja sitten yritetään pitää kaikki osat tallessa niin kauan, että päästään kasaamaan se uudestaan.
Pienin tyttö ei vielä nuku täällä, ja isoinkin enää tämän yön,
mutta keskimmäinen on hiirenkolostaan kovin onnellinen,
eikä kiitoksista ollut tulla loppua.
Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti