keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Parasta just nyt

Nyt seuraa häpeämätöntä oman navan ympärillä onnellisena riekkumista, lukekoon ken kestää.

Sain vihdoin paistettua sen munakoison, josta piti tulla jo mennellä viikolla ihana höystö sienien ja tomaatin ja sipulin ja juuston kanssa. Ehkei se ollut mikään terveysruoka imettyään jonkin verran öljyä, suolaa, pippuria, basilikaa, rosmariinia ja rakuunaa (ne oli ne kuivatut yrtit, joita kaapista löytyi), mutta ei että kun oli hyvää. Ja lapsi tykkäsi sikana. Raejuuston kanssa meni ihan täydestä. Äiti paahtoi pari päivää vanhaa leipää ja laittoi leivän ja munakoison väliin juustoviipaleen. Ah!

Vanhempi lapsi eritteli tunne-elämäänsä. Se saa kovasti iloa siitä, että voi raportoida äidilleen eskaripäivän jälkeen, että on saanut taas uuden kaverin, ja se on siinä aika tehokas, täytyy myöntää. Koska eskari sijaitsee koulun tontilla, uudet ystävyydet ovat koululaisia, eskarilaisethan on jo tuttuja. Äiti kyseli, yrittäen piilottaa omat suojelevaiset tausta-ajatuksensa tytöltä, että no mitä te sitten niiden kavereiden kanssa teette, ja miten sä niihin uusiin tyyppeihin tutustut, ja vastaus oli, että no ne uudet kaverit on niiden ennestään tuttujen kavereita, ja niiden kanssa jutellaan ja niitä saa halata! Tässä kohtaa häivähtää joku oma muistikuva jostain, ja hykerryttää vähän, kun osaan samaistua lapsen tunteeseen. Lisäksi se spontaanisti alkaa kertoa, miten hyvältä tuntuu, kun on joku semmonen kaveri, joka on vähän vanhempi, ja se antaa olla siinä ja sitä saa halata. Niin. Että saa tuntea olonsa pieneksi ja hyväksytyksi. Miten hienosti jäsennelty!

Sama tyyppi löysi lahjapaperirullan hylsyn, kysyi, saako sen ottaa. No saa kai. Hetken päästä se nykersi sitä saksilla, ja kysyin, mitä ihmettä siitä oikein tulee. No tämmönen soitin! Siinä on ikään kuin huilun sormireiät, mutta lisäksi siihen kiinnitettiin pari kieltä, yläpäästä poistettiin kolmionmallinen osio, jonka paikalle kiinnitettiin vessapaperihylsyn sisään rakennettu marakassin tapainen. Myöhemmin lisättiin vielä mikrofoni ja muovipussi, jota piti polkea, mutta äiti ei ihan hoksannut, miksi. Valitettavasti en voi liittää tähän kuvaa, koska immateriaalioikeuksien haltija nimenomaan kielsi laittamasta sitä nettiin.

Nuorempi lapsi taas alkaa Robinin kuvan nähdessään laulaa: "bmmmka, bmmmka, jeeee-eee". Lisäksi se on alkanut siristelemään silmiään, ilmeisesti huvikseen, ja osaa halutessaan viihdyttää meitä, kun pyydetään sitä näyttämään julma ilme: hyvin arvosteleva katse, alaluomet ylös jännitettynä. Pokka ei aina pidä kummallakaan osapuolella.

Lisäksi nyt tapahtuu näitä "kun hetkeksi selkänsä kääntää" -asioita: lapsi marssii ohi kaurapuikula kourassa ja MITÄ?! kyllä, on löytänyt leipälaatikon, napannut sieltä pussin, onkinut leivän käteensä ja heittänyt loput keittiön lattialle; vessan lattiaviemärin ritilä on pois paikaltaan ja MITÄ?! kyllä, lapsi on käynyt laittamassa sen alle pienen elukkalelun, luonnollisesti; nostit energiajätepussin roskakaapista ja solmit sen, etsit tyhjän pussin ja vanha on kadonnut kuin taikaiskusta MITÄ?! kyllä, näet yksivuotiaan tepastelevan pois paikalta muovipakkauksia täynnä oleva säkki rennosti olkapäänsä yli heitettynä.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti