Kätilöt

Uunituoreessa Kaksplussassa 12/2014 on mun mielestäni hyvin hyvin hyvin tärkeästä asiasta kerrottu
tarina. (Lisään linkin jahka/jos toimitus sen nostaa sivuille!) Kannessa lukee: "Tarja, 36: 'Vasta terapia auttoi kätilön aiheuttamaan synnytystraumaan'", ja mun eka reaktio on, että ohhoh, tämäpä on uutta. Kätilöitä ei perinteisessä mediassa esitetä huonossa valossa, koskaan! Keskustelupalstat ja kasvokkaiset keskustelut onkin sitten asioita erikseen.

Else Turusen kirjoittaman jutun otsikko on Paha synnytys. Näistäkään ei puhuta, vaikka ihan varmasti tiedän ja tunnen ihmisiä, joilla on sama kokemus. Nostakaamme siis päähinettä tai antakaamme voimahalit kiitosten kera Tarja Pyyaholle, joka uskaltaa sanoa ääneen, että synnytys kuuluu naiselle itselleen.

Tässä on musta nämä nerokkaimmat:
Tarjasta tuntui, että hän oli vain lihamöhkäle tunteettoman ihmisen käsiteltävänä. - Tunsin itseni nöyryytetyksi. Kätilö tuntui kävelevän ylitseni. --- Tarja vertaa kokemaansa raiskaukseen. - Minut pakotettiin tiettyyn asentoon, ilmapiiri oli vihamielinen, eikä kukaan sanonut mitään hyvää. Olin avuttomana toisten vallankäytön kohde.

Hän kokee, että parhaiten häntä ovat ymmärtäneet ystävät, joilla on ylikävelykokemuksia terveydenhuollosta. - Eräs ystäväni tunnisti mitätöidyksi tulemisen kokemuksen heti. Toinen nuorena raiskattu ystäväni taas tuki tuntemustani, että olin kokenut seksuaalista väkivaltaa. Synnytys on osa naisen seksuaalisuuden jatkumoa, vaikka tämä yhteys onkin nyky-yhteiskunnassa suorastaan tabu.

Tarja kokee synnytyskokemuksen vähättelyn loukkaavaksi, sillä trauma ei katoa käskemällä, eikä onni omasta lapsesta pyyhi synnytyssalin tapahtumia pois. - Kulttuurissamme on paljon vikaa, jos ajatellaan, että synnytyshän nyt vain on kamalaa. Synnytys voi olla hieno kokemus.

Erästä leveähymyistä miestä lainaten: nostaisin esiin kolme pointtia.

1. Synnytys on luonnollinen asia, ilman sitä meitä ei olisi. Ihmisnaaras on eläin siinä missä muutkin tämmöiset hengittävät, liikkuvat ja tuntevat jutut. Vaikka fysiologia ei mahdollista vauvojen pinnistämistä ulos ihan tuosta vaan hupsista hei, synnyttäminen on täysin mahdollista ilman lääketieteellistä puuttumista. Se ei ole sairaalan tai valtion duuni, vaan äidin. Kyllä, synnyttämiseen liittyy riskejä, varsinkin, jos olosuhteet eivät ole suotuisat, ja siksi on hieno asia saada apua, kun sitä tarvitaan. Kuitenkin ihmisen oma hormonitoiminta vastaa synnytyksen kemiallisesta edistämisestä parhaiten silloin, kun synnyttäjällä on hyvä ja turvallinen olo, ja se taas varmistetaan sillä, että äidistä tuntuu, että prosessissa äitiä avustavan kätilön voi luottaa olevan äidin puolella, tukena, ja luottamuksen arvoinen.

2. Jos huonoista synnytyskokemuksista keskustelee valveutuneiden kätilöiden kanssa, sivistynyt ja diplomaattinen ammattilainen pahoittelee kuulemaansa ja kertoo, että tällaiset jutut ovat ihan marginaalisia, että kätilöt kyllä yleensä tunnistavat ja tunnustavat vastuunsa hyvän synnytyksen toteutumisessa. Samalla tavallaan myönnetään, että niitä sadistisia natsisikojakin mahdollisesti joukosta löytyy, mutta eihän niitä voi osoitella, koska naisvaltaiset työpaikat. Kätilön ammatti on yksi hienoimpia maailmassa, mutta sellaiseksi valmistuminen ei tee ihmisestä automaattisesti hyvää tyyppiä ja valaistunutta henkilöä.

3. Tosiaan! Miksi sukupuolielimet muuttuvat synnytyksen aikana synnytyselimiksi?! Samat värkit ne mulla ainakin koko ajan on olleet. En minä ainkaan halua missään tilanteessa päästää sinne sorkkimaan ketä tahansa, en varsinkaan sellaista ihmistä, joka ei ole mun kanssa samalla aaltopituudella, enkä sellaisessa asennossa tai sillä tavalla, joka ei musta tunnu hyvältä.

Follow my blog with Bloglovin