Kaurakekseistä osa oli kyllä tarkoitettu jaettavaksi, mutta ei tuo ihan koko englantilaismallinen aamiaislautanenkaan uponnut. Papuja ei löytynyt kaapista, vaikka kuvittelin niitä siellä olevan, mutta se ei siis haitannut. Ja tällä kertaa paistoin enkkuaamiaisen pannulla, vaikka jossain välissä olin antanut sivistää itseäni tiedolla, että uunivuoassakin sen voi valmistaa - mikä onkin näppärää, jos haluaa kasata annoksen jo etukäteen, eikä ehdi seistä hellan vieressä kärtsäilemässä aineksia.
Sarin ihanista tuliaiskaurakekseistä inspiroituneena lupasin leipoa niitä itsekin jonain päivänä, ja tänään olikin tosi hyvä joku päivä! En muistanutkaan, miten nopeasti tulee valmista: keksipelti oli pöydällä parikymmentä minuuttia siitä, kun taikinaa alettiin tehdä. Ja taas sain aihetta kehua kuusivuotiasta hienoista taikinanokareista pellillä. Tosin nämä kymmenen keksiä eivät riittäneet mihinkään; täytynee tehdä huomenna lisää.
Kuusivuotiasta tulee kehuttua melkein päivittäin myös sen loistavien ideoiden ja niiden toteutuksen vuoksi, luovuutta riittää nuorella naisella. Kun perjantaina oli aamulla lunta maassa, niin käskin ottaa ilon irti, koska sääennusteessa oli luvattu lämpenevää ja lumi sulaisi vielä viikonlopun aikana. No siinä sitten lumilapio viuhui jo ennen eskariin lähtöä, ja melkein koko iltapäivän ja illan eskarin jälkeen, hyvin määrätietoisesti, koska lumilinna ja liukumäki oli jo suunniteltu. Tosin matkan varrella ne muuttuivat ylös ja alas vieviksi rappusiksi ja ihan tavalliseksi kodiksi eri huoneineen, ja aika matalilla seinillä, koskapä lunta ei satanut enempää. Eilen aamulla, kun lumi edelleen oli maassa, sain osakseni syytöksen: "Äiti, sä valehtelit! Ei se vielä ole sulanu!" Toppuuttelin, että vielä on viikonloppua jäljellä. Surutyö oli kuitenkin ilmeisesti jo etukäteen tehty, koska aamupäivän jälkeen lumihommat eivät enää houkuttaneet.
Tänään se piirsi Pappalle hienon jääkiekkoilijan kuvan, ja iskälle Kertun nimissä Liverbirdin ("koska Kerttu tykkää siitä") ja pieni muistikirja täyttyy muiden muassa oheisenlaisista taideteoksista. Ihan parhaat sisäiset naurut sain silti, kun kaivoin joululehtiä pöydälle ja kerroin, että näissä on reseptejä ja koristeluideoita, että voidaan joku päivä vähän katsoa, mitä tehtäisiin. "Onko tässä lehdessä niitä sisustusjuttuja?" sanoi se, ja kun sanoin että juu, se nappasi lehden ja alkoi selata. Ei sillä tavalla söpösti, niin kuin pikkuihmiset tekevät, vaan ihan rennon tosissaan, sillä tavalla kuin joulua suunnittelemaan alkavat ihmiset nyt tekevät. Hassua, en tajunnut, että tyttäreni on jouluihminen... Mutta tietenkin se on! Ja sillä on varmaan jo valmis visio.
Löysin muutama vuosi sitten netistä amerikkalaiskotiäitien joulunsuunnittelusivustoja, nopeimmin löytyy kun naputat hakusanoiksi organised Christmas. Ensin lähinnä huvitti, mutta sitten myös kiinnosti, ja onhan siinä kaiken sälän alla ihan fiksu ajatus siitä, että kun ihan oikeasti suunnittelet joulun ostokset, siivoukset, koristelut, tarjoilut ja muistamiset etukäteen ja hoidat hommat jo marraskuun aikana, ehdit fiilistellä joulunalusajan ihan rauhassa. Ihan vähän tässä kutkuttaisi ottaa projektia... Ja kun isänpäiväkin on jo ohi, niin eikös se tarkoita sitä, että joulu on ihan kohta?
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti