Maailman tila

Ei, ei meillä enää täällä vauvaa ole. Se pienin on tänäänkin hionut kävelyään kaiken valveillaoloaikansa, suuren osan ajasta vihreä kypärämyssynsä käsissään, tai myttynä päänsä päällä, koska se on sille niin tärkeä. Se myös harjoittelee räyhäämistä, huomasin: kun minä komennan Veeraa tietyllä äänensävyllä, Kerttu heittää oman versionsa perään, ja tänään kun se hermostui, kun joku ei ymmärtänyt, mihin se tähtäsi ja mitä apua olisi tarvittu, se otti saman räyhä-äänen käyttöön. Vielä se huvittaa... Vähän niin kuin Kaustinen Tenavissa: kauheasti se selittää, mutta me ei eroteta kuin äänenpainot.

Musiikkivideoita pyöri tuossa, ja yhtäkkiä huomasin olevani huolestunut kahden tyttären äiti: tiedän omasta kokemuksestani, miten paljon naisenalku käyttää energiaa oman tyttöytensä, kelpaavuutensa ja viehättävyytensä pohtimiseen, ja vertailu muihin naispuolisiin on melko automaattista. Ennen kuin itse ymmärtää syvällisemmin esimerkiksi sitä, miksi tiukat vaatteet tai paljas iho näyttävät liittyvän naisten ihanuuteen - ja tähän ymmärrykseen menee jonkin aikaa! - naisenalku vain jäljittelee sitä, mikä vaikuttaa omasta mielestä kiinnostavalta. Vanhempien mielestä ei ole ollenkaan hienoa, että se sama saattaa vaikuttaa kiinnostavalta monen muunkin mielestä. Mutta vaikka kaustiskielestä päästäänkin ennen pitkää yhteisesti ymmärrettävään kielenkäyttöön, niin ei se tarkoita sitä, että lapsi välttämättä ottaisi onkeensa äitinsä hyvää tarkoittavia  ja rajoittavia ohjeistuksia. Oi miten sitä osaisikin kasvattaa lapsensa niin, että sillä olisi selkärangassa itsesuojeluvaisto ennen kuin se alkaa kyseenalaistaa asioita!

Ja sitten on tämä meitä ympäröivä yhteiskunta ja se, millaiseksi se tulevaisuutta muokkaa. Jos esität asian niin, että "nyt kansalaiset leikataan palkkoja", niin ei kai siihen kukaan suostu. Jos asia esitettäisiin niin, että "jotta saisimme pidettyä Suomen pyörimässä, meidän on varmistettava, että yrityksiin voidaan palkata työntekijöitä, ja se onnistuu vain madaltamalla työnantajan riskiä eli kuluja; jos niitä ei lasketa, uusia työpaikkoja ei synny, ja vanhatkin kuihtuvat, eikä sitten ole enää verorahoja, joilla valtio ja kunnat toimivat", muutamat saattaisivat pystyä laajentamaan ajatuksiaan omaa nenäänsä pidemmälle. Oi miten sitä osaisikin kasvattaa lapsensa niin, että se pärjäisi siinä tuntemattomassa ja tunnistaisi viidakon lait turvatakseen oman ja lähimmäistensä onnen!

Vai pitäisikö olla eniten huolissaan siitä, että taidan olla ikääntymässä, kun alan nähdä piruja seinillä sen sijaan, että toteaisin maailman olleen ennenkin hallitsemattomissa, ja lasten siitä huolimatta kasvaneen aikuisiksi yhä uusissa sukupolvissa? Parasta on varmaan mennä nukkumaan ja kerätä vähän voimia lähitulevaisuutta varten...